Tutkimus
Työskentelen tällä hetkellä tutkijana Strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) rahoittamassa Generation AI -tutkimushankkeessa. Hankkeessa rakennetaan perustaa, jonka päälle voidaan rakentaa ”AI-sukupolven” teknologiakasvatusta: teknologiakasvatusta, joka ottaa huomioon tekoälyn toimintaperiaatteet, sen tarjoamat mahdollisuudet ja dynaamiset vaikutukset – unohtamatta sen puutteita ja riskejä tai sitä kuinka tekoälyjärjestelmät voivat kasvattaa vastakkainasettelua, syrjintää, turvattomuutta ja rapauttaa luottamusta. Hanke tuo yhteen tutkijat useista yliopistoista ja eri tieteenaloilta, teknologian kehittäjät, koulut, viranomaiset, yritykset ja kansalaisjärjestöt. Se vahvistaa lasten ja nuorten kykyä kohdata teknologian globaaleja yhteiskunnallisia vaikutuksia ja tuottaa opettajien käyttöön pedagogisia työkaluja oppimisen murrokseen.
Oma tutkimukseni Generation AI projektissa keskittyy oppijoiden episteemisen sujuvuuden kehittämiseen, jota tarvitsemme erityisesti luovassa työskentelyssä tekoälyn kanssa, sen ympärillä ja joskus myös siitä huolimatta.
Voit lukea lisää Generation AI -tutkimushankkeesta projektin verkkosivuilta.
Keskeisimmät tutkimuskohteeni
Tutkimukseni keskittyvät pääsääntöisesti kolmen, toisiinsa linkittyvän, teeman ympärille:
- Tiedon luominen ja episteemiset konseptit
- Maker-oppiminen, luova teknologiakasvatus ja keksimisen pedagogiikka
- Videoaineistojen analyysimenetelmien kehitys
Tiedon luominen ja episteemiset konseptit
Tiedon luominen liittyy läheisesti inhimillisiin luovan ajattelun, empatian ja yhteistyön taitoihin. Tietoa luova oppiminen on trialogista, jossa oppijat yhdessä luovat ja kehittävät:
- yhteisiä toiminnan kohteita , kuten esimerkiksi konsepteja tai materiaalisia artefakteja
- tiedon luomista välittäviä prosesseja (käytänteet ja vuorovaikutus erilaisten tiedon ja tietämisen muotojen välillä)
- tiedon luomista välittävien artefaktien kautta (kuten eleet, ohjeet, konseptit, työkalut)
Tieto itsessään ei ole vain sellaista tietoa, jota voimme ilmaista kirjoittamalla tai puhumalla. Se on myös taitoihin kytkeytyvää tietoa (nk. procedural knowledge), joka on intuitiivista, usein tiedostamatonta ja sanoittamatonta ja joka ilmenee esimerkiksi käytänteiden ja tapojen kautta. Tieto voi ilmetä myös osana erilaisia materiaalisia asioita ja esineitä (kuten työkalut, prototyypit, materiaalit) tai osana ympäristöämme.
Tiedon luomista tutkiessani, lähestyn sitä erilaisten episteemisten konseptien kautta, kuten:
Tietoa luovassa toiminnassa osallistujat kehittävät yhdessä jaettuja episteemisiä kohteita. Episteemiset kohteet ovat luonteeltaan emergenttejä, epätäydellisiä ja abstrakteja. Niitä voidaan rajattomasti uudelleen tulkita ja ne nostavat esiin uusia kysymyksiä paljastamalla puutteita ja rajoitteita sekä tuottavat uusia ideoita. Ne kutsuvat viemään tiedon luomista aina vain pidemmälle sekä ohjaavat prosessin kulkua ja kehitettävien kohteiden valintaa. Episteemiset kohteet tai niiden osat saavat materiaalisen muodon erilaisten kirjoitettujen, visuaalisten tai materiaalisten artefaktien kautta, joita ovat esimerkiksi prototyypit, luonnokset ja muistiinpanot.
Ks. esim.: Knorr Cetina, K. (2001). Objectual practice. Teoksessa K. Knorr Cetina, T. R. Schatzki, & E. von Savigny (Toim.), The practice turn in contemporary theory (s. 175–188). Routledge. https://doi.org/10.4324/9780203977453
Episteemiset käytänteet ovat sekä yksilön omia, että yhteisiä jaettuja käytänteitä, jotka liittyvät erilaisten tiedon muotojen kanssa työskentelyyn. Ne ovat luovaan toimintaan liittyvistä tavoista, toimintamalleista, rutiineista ja käytänteistä muodostuvia produktiivisia järjestelmiä, jotka välittävät tiedon luomista.
Episteemiset käytänteet voivat toisinaan edistää rutiininomaista tiedon siirtämiseen perustuvaa oppimista. Ne kuitenkin eroavat perustavanlaatuisesti muista rutiineihin perustuvista sosiaalisista käytänteistä, koska ne ilmenevät nimenomaan tarkoituksella luoduissa, dynaamisissa ja joustavissa, innovaatioita ruokkivissa tilanteissa.
Episteeminen sujuvuus on taitoa tunnistaa ja osallistua kunkin yhteisön ja kultuurin nk. episteemisiin peleihin, joka on yksi keskeisistä taidoista, joita tarvitsemme tullaksemme yhteisön produktiiviseksi jäseneksi.
Epistemic fluency is capability to recognize and practice a culture’s epistemic games, with their associated epistemic forms, that is one of the essential skills for becoming a member of a community of practice.
See: Markauskaite, L., & Goodyear, P. (2017). Epistemic fluency and professional education. Springer Netherlands. https://doi.org/10.1007/978-94-007-4369-4
Episteemisen epäilyn käsite liittyy erityisesti tilanteisiin, jossa työskentelemme tekoälyn kanssa, sen kautta tai sen ympärillä.
Episteeminen epäily on kyky tasapainotella ja liikkua luottamuksen ja epäluottamuksen välillä. Se on epämukavuuden ja epätietoisuuden tila, jossa vallitsee selkeä ymmärrys siitä, että käsillä oleva tieto voi olla puutteellista, vääristynyttä tai virheellistä.
Episteemisen epäilyn harjoittaminen on kaksivaiheista:
- Samaan aikaan, vuorovaikutuksen episteeminen epäily säilyttäen, tieto voidaan ottaa 'luottamuksella' osaksi työskentelyä.
- While holding epistemic doubt, information can be taken ‘in trust’ simultaneously.
Tieto, kuten esimerkiksi tekoälyjärjestelmä, tekoälyn tekemä päätös, sen tuottama sisältö tai idea tulee episteemisen epäilyn harjoittamisen kautta tarkastelluksi kolmen filosofisen näkökulman kautta:
- Ontologia – 'What is there?'
- Epistemologia – 'How do we know?'
- Aksiologia – 'Should we care?'
Ks. esim.: Bearman, M., & Ajjawi, R. (2023). Learning to work with the black box: Pedagogy for a world with artificial intelligence. British Journal of Educational Technology. https://doi.org/10.1111/bjet.13337
Maker-oppiminen, luova teknologiakasvatus ja keksimisen pedagogiikka
“What I cannot create, I cannot understand.”
Yhteisöllinen tekeminen on maker-oppimisen ydin. Maker-oppiminen on monitahoinen episteeminen prosessi, jossa suunnittelukohteita ja niihin liittyvää tietoa luodaan vuorovaikutuksessa ideoiden, perinteisten ja digitaalisten suunnittelu- ja valmistusmenetelmien, materiaalien, sosiomateriaalisten tilojen ja niihin liittyvien kehollisten kokemusten kanssa.
Maker-oppimisessa oppijat luovat tietoa ja innovaatioita tuottamalla ideoittensa pohjalta konseptuaalisia (esim. puhutut tai kirjoitetut ideat), visuaalisia (esim. piirrokset ja luonnokset) ja materiaalisia (esim. mallit ja prototyypit) artefakteja. Nämä artefaktit, jotka voidaan nähdä ryhmän episteemisen objektin tai sen osien materiaalisina ilmentyminä, tuottavat prosessia edistäviä materiaalisia ankkureita. Ne kutsuvat keskustelemaan, arvioimaan jo tehtyjä suunnitteluratkaisuita ja tuottamaan uusia ideoita. Toimintaan liittyvät episteemiset käytänteet kietoutuvat yhteen materiaalisten artefaktien kanssa, sillä ne yhdessä saavat ryhmän luomaan yhä pidemmälle vietyjä ideoita ja tietoa.
Keksimisen pedagogiikka on kehitetty yhteistyössä tutkijoiden, koulujen, niiden hallinnon, teknologiakehittäjien ja koulutuspoliittisten tahojen kanssa mahdollistamaan tietoa luova oppiminen kouluissa, osana opetussuunnitelman mukaista opetusta. Yhteisöllisten keksintöprojektit ovat lähtökohtaisesti monimateriaalisia ja ankkuroituvat oppiaineiden sisältöjä yhdistäviin teemoihin ja tiimiopettajuuteen. Ne yhdistävät kokonaiseen, ideoinnista, kokeilusta, valmistuksesta ja idean, tuotteen ja toiminnan arvioinnista koostuvaan, suunnitteluprosessiin perinteisiä käsityön ja uusia digitaalisen tuottamisen teknologioita. Ne mahdollistavat yhteisöllisen tiedon luomiseen perustuvan oppimisen aidoissa, todellisten ongelmien ratkaisuun perustuvassa toiminnassa.
Videoaineistojen analyysimenetelmien kehitys
Kehitän aktiivisesti systemattisia, laadullisia videoaineistojen visuaalisia analyysimenetelmiä. Erityisenä kehityksenkohteenani on nk. räsymattoanalyysi, joka saa nimensä visualisointien räsymattoja muistuttavasta ulkonäöstä. Räsymattoanalyysi mahdollistaa tiedon luomisen, suunnittelun ja muiden puhetta ja kehollisia toimintoja sisältävien prosessien systemaattisen ja kokonaisvaltaisen tarkastelun. Sen avulla voidaan analysoida esimerkiksi prosessin kulkua, siihen vaikuttavia tekijöitä ja prosessin aikana käytettyjä episteemisiä käytänteitä.
Olen myös kehittänyt muita systemaattisia videoaineistojen visuaalisia analyysimenetelmiä mm. tuomaan esiin suunnitteluideoiden ja episteemisten käytänteiden kehittymistä suunnitteluprosessin aikana.